Käylä 3 leiri on nyt saatu startattua. Voit seurata leiriämme blogin kautta. Tämän leirin blogikirjoitusten tavoitteena ei niinkään ole kertoa juttuja siitä, mitä me ollaan täällä tehty vaan käsitellä ja pohtia erilaisia asioita, jotka saattavat sykähdyttää tulevia sekä nykyisiä leiriläisiä, vanhempia tai ihan vaikka omaa riparia muistelevia ihmisiä.
Tänään ajattelin puhua jännittämisestä ja siitä, miltä leirille lähtö ja ensimmäinen leiripäivä voi oikeasti tuntua.
Tämänkin kesän leireillä monille herää paljon kysymyksiä ja jopa pelkoja siitä, mitä tulevalla riparilla tulee tapahtumaan. Opinko mä? Pärjäänkö mä? Saanko mä uusia kavereita? — nää on aika perusajatuksia, vaikka niistä ei kotona puhutakaan ääneen. On todella ok, että jännittää. Meitä työntekijöitäkin jännittää ihan jokainen leirille lähtö. Mä ainakin voin myöntää, että aina jännittää ees vähäsen. Ois ehkä jopa huolestuttavaa, jos ei ois pienintäkään jännityksen tuntua, koska kaikki leirit on aina erilaisia.
Se, että me luullaan tuntevamme ne ihmiset ketkä sinne on tulossa, on ihan harhaa. Loppupeleissä me ei leirille lähtiessä vielä tiedetty mitään muuta suurimmasta osasta kuin nimi ja jotain satunnaisia juttuja siitä, mitä on aiemmin kuultu. Leiri on todella tiivispaketti. Voisin veikata, että loppuleiristä me voidaan oikeasti väittää tuntevamme näitä ihmisiä edes hiukan paremmin.
Eka päivä on nyt kuitenkin kaikkien muiden, paitsi mun osalta paketissa. Toivottavasti suurimmat jännitykset leirille tulosta on aamulla ohi, että voidaan alkaa keskittyy meidän leirielämään ihan täysillä.
Kreeta
-yövalvoja aka yökkö-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti