lauantai 21. heinäkuuta 2018

3. leiripäivä

Tänään saimme herätä kaivattuun vesisateeseen. Kirkon pihan nurmikko on osittain auringon polttama ja ruskea heinä ratisee kuivuuttaan jalkojen alla. Metsä- ja nurmikkopalot ovat olleet todellinen uhka. Sallassa, Venäjän rajan lähellä, onkin riehunut metsäpalo.

Miten rippikoululaisten sydämiin on herätelty uskonpaloa?
Tämän päivän kantava teema on ollut Jeesus. Aamulla kaiveltiin muistin syövereistä nuorten omia tietoja Jeesuksesta ja pohdittiin yhdessä kuka Jeesus oli. Ohjelmaa oli luonteva jatkaa Jeesuksen opetuksiin ja vertauksiin tutustumalla. Nuoret ovat lukeneet Raamatusta eri evankeliumien kohtia, joiden sanomaa on pohdittu kesäteologi Juhon johdolla.

Vuorisaarna on yksi tärkein kokonaisuus Jeesuksen opeista, vertauksista ja elämänohjeista. Jeesus oli opettaja ja puhuja, mutta myös parantaja sekä ihmeiden tekijä. Jeesuksen tekojen myöstä on toivottu, että ihmisten usko Jumalaan heräisi. Jumala on aina tukenamme ja juuri meitä varten. Sinua ja minua.

Nuoret ovat päässeet pohtimaan erilaisia väittämiä ja ilmaisemaan niistä mielipiteensä perusteluineen.
- Jos joku lyö sinua, lyöt takaisin lujempaa? Nuorien mielipiteet vaihtelivat kommenteista "ei saa kostaa", kommenttiin "itseään saa puolustaa ja saa lyödä takaisin".
-Minä en vihaa ketään! Nuoret keskustelivat, että "aina on vihamiehiä". "kaikkien kanssa ei tarvitsse tulla toimeen" tai " ihminen vihaa luontojaan".
Hyvää pohdintaa ja hyvin perusteltuja kommentteja. Lopuksi nuoret saivat kuulla mitä Raamattu aiheista kirjoittaa.

Arkielämän ja uskon asioiden yhdistäminen mietityttää eikä aina ole helppoa elää uskonsa mukaan. Miten uskonihmeet näkyvät nykyihmisen arjessa? Miten ne näkyvät Sinun arjessasi?

Päivällisen jälkeen oli aika suunnata ajatuksia kohti huomista vierailupäivää. Luonnollisesti vieraita varten on hyvä valmistella jotain yhteistä ohjelmaa. Nuoret innostuivat valmistelemaan yhdessä leirivideota, jolla he kertovat omaan tyyliinsä hieman leirimme arjesta ja meille tärkeistä asioista. Videosta tulee juuri leirimme näköinen, siitä olemme varmoja. On ollut ilo huomata kuinka rohkeasti nuoret heittäytyvät uusien haasteiden edessä.

Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä, se oli kiva!

Maija ja Kaisa

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Käylä V nukahtaa päivän kuumuuteen

2. helteinen leiripäivä on takana ja ulkona on enää +23c lämmintä vuorokauden vaihtuessa toiseksi. Kuumuudesta huolimatta rippileiriläiset ovat jaksaneet keskittyä päivän ohjelmaan iloisin mielin. Onhan ohjelmassa ollut myös vilvoittava uimatauko ja moneen otteeseen on saatu nauttia keittiön maukkaista ruoista.

Tänään ohjelmassa on ollut mm.  "Elämän peli". Siinä arpakuutiota heittämällä nuorelle on määräytynyt koko elämä asuinpaikkakuntineen, sairauksineen, ammatteineen ja elintasoineen. Erilaisia elämänkohtaloita muotoutui yhtä monta kuin leiriläisiä on.

Erään nuoren kohtalonarpa heitti asumaan Indonesiaan, vakavasti sairaana ja työttömänä. Toisen nuoren onnetar arpoi upporikkaaksi taikuriksi Helsinkiin. Joku päätyi Islantiin 12 lapsen uusperheen vanhemmaksi ja joku onnellinen jäi Kuusamoon asustelemaan hyvän ystävän kämppikseksi.

Elämän pelissä joidenkin nuorten päivät olivat valmiiksi luetut ja muutama sai jatkaa elämäänsä vailla huolia ja murheita. Peli vaikutti ajatuksia herättävältä ja nuoret kävivät vilkasta keskustelua elämänkohtaloistaan. Välillä oikea elämäkin vaikuttaa aikamoiselta arpapeliltä.

Varsinaisten oppituntien aiheena oli luominen, Jumala, syntiinlankeemus, paha ja todellisuus. Luominen kirvoitti kovasti keskustelua, josko evoluutioteoria ja kirkon luomisoppi voidaan jotenkin sulauttaa yhteen. Miten ne eivät olisi toisensa poissulkevia näkemyksiä ja uskomuksia?  Miksi ne ovat toisensa poissulkevia näkemyksiä? Nuorilla on paljon hyviä ajatuksia ja rohkeutta tuoda niitä esille. Jokainen jäi varmasti taholleen miettimään aihetta.

Jumalasta ja uskosta tulee mieleen, että tiede ei voi herättää meissä uskoa. Usko on Jumalan armolahja ja se on meidän kaikkien ulottuvilla, jos haluamme ottaa sen vastaan. Usko on tärkeä elämän tukipilari, joka tuo hyvyyttä ja mielenrauhaa tullessaan.

Tällaisin miettein kohti seuraavaa leiripäivää, hyvää yötä. :)

Maija,
leirin yövalvoja

Yhdessä leirin arkea rakentamassa

Tervetuloa seuraamaan kesän 2018 Käylä V rippikouluryhmän leiriblogia. Tällä erää leiriblogia ylläpitävät leirin työntekijät. Kerromme leirin kuulumisista sekä raportoimme pieniä palasia leirimme arjesta tällä palstalla.


Käylä V rippikouluryhmä aloitti oman leirinsä eilen, torstaina. Leirikeskuksen pihapiiriin alkoi hyvissä ajoin saapua iloisen uteliaita ja hieman jännittyneen näköisiä ihmisiä - työntekijät ja isoset olivat saapuneet ajoissa pitämään palaveria. Leiriläisten saapuessa paikalle oli tunnelma jo kuplivan iloinen, olihan kauan odotettu leiri lopultakin alkamassa.

Käylä III:n aikana pidetyssä leiriblogissa pohdittiin kuinka paljon uuteen tilanteeseen tuleminen voi ja saa jännittää. Samat ajatukset pyörivät mielessäni eilen. Nuorisotyöntekijänä olen valmistellut leiriä monta kuukautta ja leiriryhmä on pyörinyt mielessä useampaan otteeseen. Kysymykset "mitenkähän ryhmä toimii", "voisimmekohan tehdä tätä tai tätä?" ovat monta kertaa mielessä.
Kesän aikana pidetyt ennakkotapaamiset ovat tarjonneet mahdollisuuden tutustua leiriläisiin ja vanhempainvarteissa olen päässyt tapaamaan myös osan nuorista yhdessä huoltajiensa kanssa. Viimeisessä ennakkotapaamisessa pohdittiin hieman ennakkoluuloja sekä testattiin kuinka hyvin omat aatokset toisten tekemisistä pitävät paikkaansa. Tämä olikin yllättävän hankalaa. Ennakkoluulot ja oletukset olikin hyvä heittää romukoppaan ja huomata, että meissä kaikissa on yllättävän paljon samaa. Tämän ajatuksen kanssa on hyvä lähteä leirille.

Rippikoulu on iso juttu nuoren arjessa. Talven nuori on kerännyt merkkejä ja valmistautuminen leirillelähtöön on tapahtunut viime viikkojen aikana. Rippikoulu on kuitenkin näkynyt myös muun perheen arjessa ja ajatuksissa. Eilen keskustelimme kuinka rippijuhlia on suunniteltu yhdessä perheen kanssa ja kuinka mukavaa on, kun juhliin on tulossa sukulaisia läheltä ja kaukaa.

Leirille saapuminen on tapahtunut tänä kesänä omatoimisesti. Vanhemmat, kummit tai naapuri ovat tuonut nuoren leirikeskukseen ja ovat halutessaan voineet jäädä hetkeksi seuraamaan leirimme ensi metrejä, yhteisen arjen alkamista. On ehditty koemaistaa keittiön leivonnaisia ja tarkastella yhteisiä tiloja, joissa seuraavat nuoret viettävät seuraavat päivänsä.

Perheiden lähtiessä kohti kotia jatkamaan arjen askareita, leiri aloitti oman näköisensä arjen opettelun. Leirin arjessa on omanlaisensa rytmi, jota olemme yhdessä opettelemassa. Päivittäistä ohjelmaa rytmittää luontevasti ruokailut, mutta arjen todellisen jouhevuuden määrittää leiriväki yhdessä. Tätä lähdemme yhdessä rakentamaan ja viikon päästä voimme tarkastella kuinka joustavan ja jouhevan arjen saimme rakennettua tämän leirin kanssa.

Kaisa
Käylä V-leirin nuorisotyönohjaaja

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Miten paljon voin vaikuttaa elämääni?

Elämä on täynnä valintoja, valintoja jotka saattavat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteenkin. Tänään pysähdyimme hetkeksi miettimään, mitä jokainen haluaisi tulevaisuudeltaan. Pohdimme muunmuassa sitä, haluaako nuori tulevaisuudessa naimisiin, millaisen perheen hän haluaisi ja mihin ammattiin hän tahtoisi valmistua.

Elämämme aikana voimme vaikuttaa aika paljon siihen, millaista loppuelämä tulee olemaan. Pienimmätkin valintamme ja tekomme saattavat ratkaista koko loppuelämämme ''Jaksanko panostaa tähän kokeeseen, vai menenkö keskustaan kavereiden kanssa.'' - tämä on ajatus, joka saattaa ratkaista kaiken. Kokeeseen panostamatta jättäminen saattaa tarkoittaa hylättyä koulupaikkaa, eivätkä kaverisuhteetkaan välttämättä ole kestäviä - puhumattakaan siitä, tekeekö kyseinen seura sinulle hyvää. Ajatukset ovat suhteellisen raakoja, mutta kylläkin totta ihan liian monen nuoren kohdalla.

Välillä kuitenkin kohtaamme paljonkin pettymyksiä, jolloin tuntuu, ettei millään jaksaisi jatkaa eteenpäin. Nämä ajat ovat vaikeita, mutta tässä vaiheessa läheisillä ihmisillä on aivan älyttömän suuri merkitys. On totta, että asioita ja ihmisiä oppii arvostamaan vasta sitten, kun on liian myöhäistä. On siis älyttömän tärkeää pitää kiinni itselle tärkeistä asioista, jotta elämä säilyisi mielekkäänä. On myös tärkeää muistaa rukoilla, jos se tuntuu itselle luonnolliselta - tieto siitä, että meillä on aina joku kehen luottaa, auttaa kummasti jaksamaan.

Kaikkeen me emme kuitenkaan voi vaikuttaa, sillä Jumalalla on valmis suunnitelma meitä jokaista varten. Hän on kirjoittanut kirjaansa meidän jokaisen kaikki elinpäivämme, joten vaikka kaikki ei menisi aina niin kuin haluamme, voi meille olla tiedossa jotain paljon parempaa.

Tämän päivän ajatukset herättivät paljon mietteitä nuorten keskuudessa ja kävimme ratkaisevia elämänkysymyksiä vielä läpi, kun olisi pitänyt olla täysin hiljaista, nyt leiri kuitenkin on hiljainen ja minä jatkan toiseksi viimeisen yön parissa työskentelyä.


Kreeta
-yökkö-

Oppitunnit voivat puhutella myös sinua

Toisin kuin kaikki olettavat, riparilla käsitellään myös paljon asioita, jotka eivät välttämättä suoranaisesti liity Jeesukseen tai Jumalaan, vaan asioihin, jotka pohjautuvat kristinuskon oppeihin ja perusajatuksiin. Asioihin, jotka pakostakin koskettavat nuoren elämää, kuten esimerkiksi omatunto sekä oikean ja väärän ja niiden tunnistaminen. Puhumme myös paljon aikuistumiseen ja kasvuun liittyvistä asioista. Emme voi siis sanoa, että koko viikko olisi pelkkää Raamatun lukemista tai Jeesuksesta puhumista, sillä ohjelmaamme mahtuu myös todella paljon muuta.

Omatunto on asia, joka meiltä jokaiselta löytyy. Se on meidän sisäinen äänemme, jonka oletetaan kertovan meille, mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikkien omatunto ei kuitenkaan ole selvä ääninen tai puhdas. Jotkut asiat ja ajatukset voivat jäädä päähän pyörimään, joka voi häiritä esimerkiksi nukahtamista tai opiskeluja, jos asialle ei tee mitään. Aina omatunto ei myöskään kerro selvää vastausta siihen mikä on oikein ja mikä väärin, viimeinen päätös on kuitenkin loppujen lopuksi jokaisella itsellään. 

Kreeta -yökkö-

torstai 28. kesäkuuta 2018

Onko ok jos riparilla onkin kivaa?

Leirillä ollessa voi sanoa, että olisi olemassa kaksi maailmaa: me täällä ja sitten nuo ulkopuoliset tuolla. Vaikka se kuulostaakin aika hurjalta, silti se on totta. Usein leirillä ollessa tuo ulkomaailma ehtii unohtumaan, sillä meillä on täällä paljon tekemistä ja aikalailla kaikki, mitä ihminen elääkseen tarvitsee - saammehan me syödä viisi kertaa päivässä.

Vierailupäivänä aina raotamme pientä kuplaamme ja päästämme vieraat seuraamaan hetken verran leiriämme. Tämä voi olla hyvinkin tunteikas juttu niin leiriläiselle kuin perheelle ja muille läheisillekin. Ja onhan vanhemmistakin kiva nähdä, millaisessa paikassa lapsi viettää leirinsä. Vierailupäivän jälkeen tunteet voivat olla ristiriitaisia, sillä tällöin pohditaan, että mitä kaikkea voisi olla tekemässä, jos ei olisi riparilla. Perävalojen vilkkuessa muistamme taas, että elämme omassa kuplassamme - tämä voi tuntua joskus ikävältä rutiiniin palaamiselta, mutta entä sitten kun leiriviikko onkin ohi?

Kysyimme tänään erään keskustelun aikana, kuinka moni olisi ollut halukas lähtemään perheensä mukaan, nyt kun leiri on puolivälissä. Vain yksi keskustelussa mukana olleista ilmaisi, että olisihan tuota voinut. Ilmeisesti tällä leirillä on ollut kuitenkin ihan kivaakin, kun halukkaita kotiin lähtijöitä oli niin vähän. Nuoret pitävät kuitenkin siitä, ettei koko kesää olla kotona, vaikka kaikki jutut täälläkään eivät ole lemppareita.

Monet nuorista kamppailevat ennen leirille lähtöä sen fiiliksen kanssa, ettei haluaisikaan oikeasti lähteä. Muiden puheet, kokemukset ja muut stereotypiat jeesustelusta valtaavat mielen ja lähtö alkaa epäilyttää. On helpompi kertoa kauhutarinoita loputtoman pitkistä tunneista, jolloin vain luetaan Raamattua eestaas, alusta loppuun ja lopusta alkuun kuin sanoa, että leirillä olo oli ihan ok.
Nykymaailma on todella raaka tämän suhteen, sillä monet voivat tuomita sinut sen mukaan, mistä pidät tai mihin uskot. Tämä ajatus pelottaa varmasti monia, kun oma paikka voi muutenkin olla hakusessa.

Leirin loppuakohden saattaa kuitenkin herätä ajatus: Onko noloa, jos leirillä onkin ollut kivaa, eikä leirin lopuksi haluakkaan lähteä kotia? Leirin jälkeen ei välttämättä ole kavereita, joiden kanssa keskustella riparin asioista ilman, että saa pilkkaa muilta ihmisiltä. Leirin jälkeen on mahdollisuus jatkaa isoskoulutukseen, mutta tässä tilanteessa kaveriporukatkin saattavat jakautua uudelleen. Tämä on todella ikävä asia, sillä jokainen saisi päättää itse mitä mieltä on mistäkin asista, oli kyseessä sitten usko tai mikä tahansa.

On ok, jos riparilla on kivaa. Tärkeintä et teet just siitä mistä ite tykkäät, uskallat olla just sellanen ku haluut olla. Sä saat uskoo mihin ite haluat uskoa.



Kreeta 
-yökkö-

Pystynkö ylittään itteni?

Leiriä on nyt kulunut kaksi ja puolipäivää. Voimme sanoa, että rutiinit alkavat muodostua tutuiksi. Alamme hieman tuntea toisiamme, eikä enää tarvitse välttämättä pitää yllä mitään hirveää ''roolia'' siitä, millaisena haluaa muiden näkevän sinut.

Riparilla - ja elämässä ylipäätään, tehdään paljon juttuja, joissa ihmisen täytyy ylittää itsensä monin eri tavoin. Osa ihmisistä kokee erilaiset asiat haastaviksi, kun toiset kokevat ne todella helpoiksi. Esimerkkejä on monia; toisille näytteleminen, ääneen lukeminen tai laulaminen on tosi iso juttu. Eikä kaikkeen välttämättä kykene, mutta on tärkeää haastaa itseään - tehdä ja yrittää parhaansa. Jos luovuttaa, ei välttämättä opi mitään. Tämä voi myös harmittaa jälkikäteen.

Mieti sitä tunnetta, kun olet viimeksi ylittänyt itsesi. Milloin olet viimeksi ollut ylpeä itsestäsi? Miltä se tuntui? Pystyitkö seuraavalla kerralla suoriutumaan paremmin kyseisestä asiasta? Ainakin minusta itsensä ylittäminen tuntuu hienolta, eikä asian tarvitse olla välttämättä isokaan. Jotkut asiat pelottavat ja tuntuvat hirveiltä, mutta suurin virhe siinä vaiheessa on se, että teemme niistä asioista itsellemme mörköjä. Tämän jälkeen pelkkä ajatuskin hirvittää, eikä kohta mistään tule mitään.

On tärkeää välillä astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, sillä kasvu tapahtuu juuri siellä. Vanhoja sananlaskuja on monta, mutta totta on se, että tekee itsellensä ja muille palveluksen, jos ei mene aina sieltä, mistä aita on matalin. Voin antaa suuret kehut kaikille leiriläisille, sillä monet varmasti ovat ylittäneet itsensä kuluneen leirin aikana.



Ja käy! Leirin yhteinen tehtävä keskiviikkona haastoi kaikki osallistumaan
ja astumaan askeleen kauemmas omalta mukavuusalueelta.

Keskellä epämääräistä kuorsausta ja tuhinaa totean että: Hyvää yötä Jeesus myötä kiitos tästä päivästä, se oli kiva!

Kreeta
-yökkö-