Onko ok jos riparilla onkin kivaa?

Leirillä ollessa voi sanoa, että olisi olemassa kaksi maailmaa: me täällä ja sitten nuo ulkopuoliset tuolla. Vaikka se kuulostaakin aika hurjalta, silti se on totta. Usein leirillä ollessa tuo ulkomaailma ehtii unohtumaan, sillä meillä on täällä paljon tekemistä ja aikalailla kaikki, mitä ihminen elääkseen tarvitsee - saammehan me syödä viisi kertaa päivässä.

Vierailupäivänä aina raotamme pientä kuplaamme ja päästämme vieraat seuraamaan hetken verran leiriämme. Tämä voi olla hyvinkin tunteikas juttu niin leiriläiselle kuin perheelle ja muille läheisillekin. Ja onhan vanhemmistakin kiva nähdä, millaisessa paikassa lapsi viettää leirinsä. Vierailupäivän jälkeen tunteet voivat olla ristiriitaisia, sillä tällöin pohditaan, että mitä kaikkea voisi olla tekemässä, jos ei olisi riparilla. Perävalojen vilkkuessa muistamme taas, että elämme omassa kuplassamme - tämä voi tuntua joskus ikävältä rutiiniin palaamiselta, mutta entä sitten kun leiriviikko onkin ohi?

Kysyimme tänään erään keskustelun aikana, kuinka moni olisi ollut halukas lähtemään perheensä mukaan, nyt kun leiri on puolivälissä. Vain yksi keskustelussa mukana olleista ilmaisi, että olisihan tuota voinut. Ilmeisesti tällä leirillä on ollut kuitenkin ihan kivaakin, kun halukkaita kotiin lähtijöitä oli niin vähän. Nuoret pitävät kuitenkin siitä, ettei koko kesää olla kotona, vaikka kaikki jutut täälläkään eivät ole lemppareita.

Monet nuorista kamppailevat ennen leirille lähtöä sen fiiliksen kanssa, ettei haluaisikaan oikeasti lähteä. Muiden puheet, kokemukset ja muut stereotypiat jeesustelusta valtaavat mielen ja lähtö alkaa epäilyttää. On helpompi kertoa kauhutarinoita loputtoman pitkistä tunneista, jolloin vain luetaan Raamattua eestaas, alusta loppuun ja lopusta alkuun kuin sanoa, että leirillä olo oli ihan ok.
Nykymaailma on todella raaka tämän suhteen, sillä monet voivat tuomita sinut sen mukaan, mistä pidät tai mihin uskot. Tämä ajatus pelottaa varmasti monia, kun oma paikka voi muutenkin olla hakusessa.

Leirin loppuakohden saattaa kuitenkin herätä ajatus: Onko noloa, jos leirillä onkin ollut kivaa, eikä leirin lopuksi haluakkaan lähteä kotia? Leirin jälkeen ei välttämättä ole kavereita, joiden kanssa keskustella riparin asioista ilman, että saa pilkkaa muilta ihmisiltä. Leirin jälkeen on mahdollisuus jatkaa isoskoulutukseen, mutta tässä tilanteessa kaveriporukatkin saattavat jakautua uudelleen. Tämä on todella ikävä asia, sillä jokainen saisi päättää itse mitä mieltä on mistäkin asista, oli kyseessä sitten usko tai mikä tahansa.

On ok, jos riparilla on kivaa. Tärkeintä et teet just siitä mistä ite tykkäät, uskallat olla just sellanen ku haluut olla. Sä saat uskoo mihin ite haluat uskoa.

Kreeta 

-yökkö-