Elämän todellisuudesta...

Toisen päivän aamu niin kuin kaikki tulevatkin aamut aloitettiin yhteisellä lipunnostolla. Tänään lippu nostettiin hieman koleassa säässä.

Aamuhartauden jälkeen, tehtävänä oli valita raamatusta päivän tunnussana. Jokainen sai valita mieleisensä, päivään parhaiten soveltuvan mietelauseen psalmeista, joista yksi sitten valittiin päivän tunnussanaksi. Keskiviikon tunnussana oli  Ps. 12:6 ”Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin”, sanoo Herra. ”minä tuon avun ja pelastan heidät” lupaa Herra.

Päivän aiheena oli elämän todellisuus ja käsittelimme elämän synkempiä puolia kuten kärsimystä ja kuolemaa. Lisäksi pohdimme millaiset pelikortit olemme itsekukin saaneet omaan elämäämme. Vastapainoksi päivän raskaisiin aiheisiin, pääsimme illalla ulos pelaamaan strategoa.

Iltahartaudessa palasimme vielä päivän aiheeseen. Jokaisella meistä on oma näkymätön reppumme, jossa kannamme meille iloa ja voimaa tuovia asioita, mutta myös harteillemme kertyneitä taakkojamme. Repussa voi olla keskeneräisiä asioita, tiukasti muilta salattuja ja piilotettuja juttuja, asioita joita pelkää, rikkinäisiä asioita, mutta myös virkistäviä ja virvoittavia asioita. Jumala näkee ja tietää nämä kaikki asiat.

     

Mitä sinä kannat omassa näkymättömässä repussasi?

Silja
mediaisonen

Käylä 2 valtaa leirikeskuksen

Ensimmäinen leiripäivä

Ensimmäinen leiripäivän alkajaisiksi isoset ja työntekijät saapuivat leirikeskukseen hyvissä ajoin valmistelemaan tulevan leiriviikkoa. Leiriläisten saapuessa paikalle huoltajiensa kyydeillä oli kaikki tavarat saatu valmiiksi paikoilleen ja leiri oli valmis alkamaan. Huoltajien seuratessa alkuinfoa kirkossa, leiriläiset touhusivat majoitusrakennuksessa isosten ohjeistuksella ja pian kaikilla olikin jo selvänä omat nukkumapaikkansa.

Iltapäivän aikana leiriläisille selvisi omat ryhmät, missä he saivatkin jo samalle illalle pohtia pelisäännöt leirille. Ryhmätehtäviin tartuttiin innolla. Nuoret keksivät erittäin hyviä yhteisiä pelisääntöjä esimerkiksi kunnioitetaan muita, ei kiroilla, kunnioita hiljaisuus aikaa…

Illasta leiriläiset pääsivät ryhmissään kiertämään erilaisia tehtävärasteja. Tehtävärasteilla tarvittiin taitoa kuunnella toista, yhteistyökykyä ja hyvää muistia. Ja sitten tulikin jo aika päättää ilta iltahartauteen ja hiljentyä nukkumaan.

Silja
mediaisonen

Päivä muiden joukossa...

Tai sitten ei...

Ilmeisesti olin väärässä povatessani eilen sadekauden alkaneen Käylässä, sillä tänä aamuna noustessani sain huomata auringon taas paistavan, vaikkeivat lämpötilat aivan edellisviikon lukemiin yltäneetkään. Oikeastaan voisin todeta tämän olevan optimaalinen leirisää, ei liian kylmä muttei kuumakaan. Olli viihtyi leirillämme niin hyvin, että päätti jäädä yöksi ja viettää kanssamme myös maanantain.

Tänä päivänä keskeisenä teemana on ollut ihmistenväliset suhteet. Jo heti aamusta Kaisa, Olli ja minä herättelimme leiriläisissä ajatuksia toisten kohtelusta keskustelun avulla. "Kuinka voisimme ottaa toiset paremmin huomioon puheillamme ja teoillamme."

Teeman käsittelyä jatkettiin iltapäivällä, kun pohdimme millaiset elämän pelikortit meille jokaiselle on jaettu. Tämä työskentely laittoi leiriläiset miettimään maailman  epätasa-arvoisuutta ja omaa etuoikeutettua asemaansa maailmassa. Keskustelimme lisäksi heikompiosaisten auttamisesta,

Illalla järjestettiin vielä ikiaikainen klassikko eli rakkauden ilta, jolloin sekä tytöt että pojat saivat pohtia unelmiensa kumppania ja keskustella parisuhteista ohjaajien ja isosten kanssa. Myös saunamahdollisuus oli tarjottu ja ainakin pojista suurin osa sen hyödynsi.

Jos päivä pitäisi tiivistää yhdellä sanalla, se sana olisi vaihderikas. Koko ajan oltiin menossa eikä erinäisiltä sattumuksilta olla säästytty. Tämä osoittaa sen, että olemme rippileirillä, jossa voi sattua ja tapahtua monenlaista.

Kyllä tulee puhdasta!

Pepé

mediaisonen

Aika aikaa kutakin

Kaikki kiva loppuu aikanaan...

Niin myös meidän leirillemme siunaantunut helle. Tänä aamuna leiri sai tuta Suomen kesän yllätyksellisyyden, kun lämpötila oli yön aikana pudonnut eilisen paristakymmenestä lämpöasteesta alle kymmeneen. Mukaan pakatut hupparit ja kollarit pääsivät siis nekin vuorostaan käyttöön shortsien ja muiden hellevaatteiden sijaan. Päivään sisältyi sään lisäksi toinenkin yllätys: olimme saaneet päiväksi vieraaksemme Ollin. Hän on kulkenut päivän leirin mukana ja osallistunut oppituntien pitämiseen.

Koska on sunnuntai eli lepopäivä, saivat leirillä olijat nukkua ruhtinaalliset 25 minuuttia pitempään kuin muina aamuina. Rauhallisen ja ehkä jopa kohmeisen heräämisen ja aamupalan jälkeen oli kuitenkin aika tarttua ripeästi toimeen, sillä leiriläisten oli määrä järjestää yhdessä työntekijöiden kanssa messu kymmeneksi. Tämä ei kuitenkaan ollut homma eikä mikään, vaan kaikki sujui sutjakasti ja messuvieraille saatiin järjestettyä aivan asiansa ajava ehtoollisjumalanpalvelus.

Jumalanpalveluksen jälkeen leiriläiset ovat touhunneet tavalliseen tapaan ja tutustuneet seurakuntaelämään. Päivä on kaikenkaikkiaan ollut vilkas, ja Olli totesikin, että leirillä on uskomattoman positiivinen energia.

Pepé
mediaisonen

4. päivä

Sinne ja takaisin

Leirin neljäs päivä alkoi jo rutiiniksi muodostuneilla herätyksellä, aamupalalla, lipunnostolla ja aamuhartaudella. Päivän aihe ei ole ollut mikään kevyt, vaan ehkä koko leirin vaikein, nimittäin Jeesuksen kärsimys, kuolema ja kuolema yleensäkin. Päivän ohjelmaan kuului Jeesusvaellus läheiselle Saukkoniemen hautausmaalle. Leiriläiset pääsivät myös esittämään Jeesuksen elämän viimeiset vaiheet ristintie -näytelmissä.

Jeesus Pontius Pilatuksen edessä

Mutta jotta koko päivä ei olisi ollut pelkkää kärsimystä, oli jokapäiväisen siestan aikana mahdollista vierailla läheisessä Salessa. Tähän tilaisuuteen tarttuivatkin kaikki leiriläiset, ja nyt nuorten karkki-, sipsi- ja limsavarastot on täytetty.

Saukkoniemen vierailu sujui rauhallisissa ja hartaissa merkeissä, kuten oli tarkoituskin ja palkinnoksi ja piristykseksi tästä, nautittiin leirikeskuksessa reissusta palattua juhla-ateria, jota yövahti Mika oli ollut mukana järjestämässä. Kun kaikki viimein oli saatu ähkyyn, pidettiin vielä päivän viimeiset oppitunnit joiden jälkeen leiriläiset ovat päässeet laulamaan ja leikkimään.  

Leiriläiset ja ohjaajat pääsivät irroittelemaan päivän päätteeksi

Pepé

mediaisonen

Huh hellettä...

Huh hellettä...

Tuli aamu, tuli ilta. Pian on päätöksessä leirin kolmas päivä. Edellinen yö meni ainakin allekirjoittaneella loistavasti, sillä laskettuani pään tyynyyn nukahdin saman tien, enkä herännyt kuin vasta aamulla seuraavan kerran. Kaikki muutkin leirilläolijat vaikuttivat saaneen nukuttua, sillä heti herätyksen soitua Käylän leirikeskus oli täynnä säpinää kun nuoret alkoivat tehdä pikaisia aamutoimia ja siirtyä aamupalalle. Aamupalan, lipunnoston ja aamuhartauden jälkeen oli päivän ensimmäisen oppitunnin aika. Päivän aiheena on Jeesuksen elämä ja teot, joihin nuoret ovat tutustuneet Raamatun avulla. Mutta jottei päivä olisi mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ilmestyi kirkon parkkipaikalle kesken päivän yllättäen linja-auto, josta purkaantui ulos ja rajaseutukirkkoon sisään rippikouluryhmä, ei yhtään sen lähempää, kuin Seinäjoelta. Ei heidän läsnäolonsa kuitenkaan leirin toimintaa häirinnyt, vaan toi siihen vain oman lisänsä. Saatiinpa seinäjokelaisten kanssa laulettuakin yhteislauluna veisu numero 66, Evankeliumi.

Vieraita leirillä, ystäviä vai vihollisia...

Kolmantena leiripäivänä olemme saaneet nauttia välillä jo tukalankin lämpimästä säästä. Ulkona on pelailtu niin sulkapalloa, frisbeegolfia kuin kestosuosikki lentopalloakin. Suosituin ajanviete on kuitenkin tainnut olla auringonotto, jossa etenkin isostytöt ovat kunnostautuneet, eikä mikään ihme, mikä olisikaan mukavampaa kuin asettua makuulle Käylän kirkon suurille portaille auringon porottaessa täydessä terässä?

Päivitystä kirjoittaessa ja ilta-auringosta nauttiessa

Leirikeskuksen sauna on korkattu nyt tällekin kesälle. Olo on mukavan rento ja pojat parveilevat pihalla nauttien someajastaan ja kauniista kesäillasta. Voisiko kolmas päivä saada paremman päätöksen?

Pepé

mediaisonen

Joskus on hyvä aloittaa alusta...

Joskus on hyvä aloittaa alusta...

Riparin toinen päivä lähti reippaasti käyntiin (yllättävän) hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka ensimmäinen yö leirillä on aina jännittävä paikka, sujui yö vailla suurempia sattumuksia ja kaikki saivat tarvitsemansa levon toista päivää varten. Päivän aiheena olivat Luoja, luominen ja luomakunta. Näihin aiheisiin liittyen leiriläiset pääsivät tekemään muunmuassa sarjakuvia.

Leiriläisten taiteellinen lahjakkuus pääsi valloilleen

Luomakuntaan tutustumiseen liittyy oleellisesti myös yhdessä toimimisen opettelu, joten tänä päivänä oltiin varattu runsaasti aikaa leikkimiseen ja yhdessä tekemiseen. Useiden rippileirien tuoman kokemuksen perusteella voin todeta tyytyväisenä, ettei moni leiri ole ollut yhteisissä leikeissä yhtä innokkaasti mukana kuin Kuusamon seurakunnan tämän kesän rippileirirupeaman aloittava porukka. Muutenkin nuoret ovat olleet alusta asti aktiivisesti touhuamassa yhdessä ulkona ja nauttineet loistavista keleistä, jotka Luoja leirillemme on suonut. Vaikka kesä antoi odottaa itseään, saapui se juuri sopivasti leirimme kannalta. Mieleen nousee pakostakin virren 462 sanat: "kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan."

Pepé

mediaisonen

Leiri pyörähti käyntiin

Alussa leiri loi säännöt...

Leirin ensimmäinen päivä on jo hyvällä mallilla. Jokainen on löytänyt oman paikkansa, Sängyt on pedattu ensimmäisen kerran ja leiriläiset jaettu pienempiin ryhmiin. Pienryhmissä nuoret opiskelevat yhdessä, huolehtivat leirikeskuksen siisteydestä sekä leikkimielisesti kisailevat ja visailevat toisia ryhmiä vastaan.

Pojat ovat saaneet majoituttua Kerojärveen

Ensimmäisenä päivänä ryhmätehtävänä oli keksiä leirille pelisäännöt, joita noudattamalla leiri sujuisi ongelmitta ja ympäristön huomioon ottaen. Pelisääntöjen keskeiseksi teemaksi nousi toisten kunnioitus, mikä on myös näkynyt leiriläisten toiminnassa, esimerkiksi sovituissa aikatauluissa pysymisenä ja toisille työrauhan antamisena.

Ryhmäläiset pääsivät keksimään leirille "udet kymmenen käskyä.

Pepé

mediaisonen

Tästä se kesä alkaa

Kohta se alkaa...

Innokas nuorisotyönohjaaja ei malttanut enää odottaa vaan pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa autoon ja suuntasi leirikeskukseen fiilistelemään rippileirin alkua. Ulkona paistaa aurinko ja näyttää siltä, että tästä se kesä oikeasti alkaa - niin sään kuin töidenkin puolesta. Aamulla aurinko kajasti kirkon takaa niin kesäisesti.

Tuleva kesä tuo tullessaan leirikeskukseemme viisi rippileiriä. Tämän blogin kautta voit seurata mitä leireillä tapahtuu. Tekstin tuottamisesta vastaavat seurakunnan isoset yhdessä työntekijöiden kanssa.

Ensimmäinen päivä on kohta alkamassa. Nuoret saapuvat tällä kertaa leirille vanhempiensa kyydillä. Rehellisesti voin myöntää, että kaiken tämän innon ja ilon taustalla piilee myös pientä jännitystä - millä mielin nuoret tulevat, olemmehan muistaneet ottaa kaiken oleellisen huomioon suunnitellessamme talven pimeinä iltoina tulevien päivien toimintaa ja niin edelleen. Uskon, etten ole ainoa, jolla pyörii mielessä monenlaisia kysymyksiä, juuri hetkeä ennen kaiken alkamista.
Toivon, että tästä leiristä tulee onnistunut ja meille kaikille jää mukavia muistoja tulevien päivien tapahtumista.

Kaisa

Ykkösleirin nuorisotyönohjaaja